there's only one place left I wanna go

89. päivä ja samalla viimeinen.

Icelandair vie mut tänään kotiin.

vikaa viedään

Tänään Islantiin.

ylläri

että saan saapua lumisateeseen...

Kalifornia!

Kaliforniasta ei oo kauheesti kerrottavaa. Majailin viikon (tammi-helmikuun vaihteen) yhen tutun tutun perheen luona San Josessa siis. Amerikan tyyliin kaikki oli kaukana joten en siellä itekseni liikkunu oikein mihinkään. Onni oli kuitenkin että järjesty ilmainen majoitus. Kävin vaatekaupoilla yhtenä päivänä ja perheen äidin kans ruokakaupoissa (ahhh kaikki on niin halpaa ja erilaista) ja osallistuin joihinkin kirkon toimintoihin ja kotona pelattiin erilaisia pelejä ja katsottiin elokuvia ja syötiin ja siinä se viikko lähinnä menikin.

Toi perhe järkkäs et joku mies (apua en muista enää nimee) vei mut kirkon instituuttiin ja oli kyllä niin outoo etten tiedä mistä alottaa :D Tai siis outoa oli että minä höpötin koko automatkan ja sillä tyypillä ei ollu mitään sanottavaa. Kyselin ummet ja lammet ja se ei kyselly mitään. Sanoin jotain mun reissusta mut ei tuntunu sekään kiinnostavan. Jossain vaiheessa se kysy että tykkäänkö swing tanssista (se oli joku pro tanssija) ja taisin vaan pyöräytellä silmiäni... Mutta tästä huomasin että oikeesti maailmaan mahtuu niin paljon erilaisia ihmisiä jotka tykkää erilaisista asioista. Mun lähipiirini tykkää tietty (edes vähän) samanlaisista asioista kun yhdessä viihdytään joten olihan toikin ihan silmiä avaavaa olla ihmisen kans kenellä on aivan erilaiset oleellisuudet elämässä.

Anyway, ennen instituuttia oli ruokailu ja menin sen perässä hakeen ruokaa ja kun olin saanu lautaseni täyteen niin se mies oli jo kadonnu istuun jonnekin ja sit yritin etsiä sitä, löysin jonkun jonka selkä näytti vähän tutulta ja istahdin alas toivoen että se oli sama tyyppi :D Aika hiljasta oli, ei häitä siis meille.

Yks lempparijuttu oli kun olin ekana sunnuntaina tavannu joitain nuoria kirkossa, en kauheesti kenenkään kanssa jutellu mutta esittelin ainakin itseni monelle ja muutama tyyppi jäi mieleen. Sit seuraavana sunnuntaina oli isompi kokous jossa oli paljon väkee mutta näin siellä niitä samoja tyyppejä kuin ed. sunnuntaina ja monet tunnisti mut ja moikkaili ja olin niin ihana fiilis että jee mähän oon kuin kotonani. Ja yks tyyppi oli ihana kun se käveli mun ohi, moikkas ja silitti selästä. Olin aivan xxx vaan. Ahh.

Mutta 

Tässä mun ostokset hahahaha.

Joo, vaikkei Kaliforniassa hirveesti tullu tehtyä tai koettua niin oli ihanaa olla mukana amerikkalaisen perheen arjessa ja esim. verrata Suomeen mitkä jutut on paremmin ja mitkä huonommin. Ei sillä että mitään muistaisin tähän hätään mutta toivottavasti kirjotin jotain päiväkirjaani :D Ja ihanaa että kaikki järjestyi koska noin viikkoa aikaisemmin mulla ei ollut yöpaikkaa Kaliforniassa xx

tammikuun 26

VIIKON PÄÄSTÄ OON KOTONA!!
MITÄ VITSIÄ?!

Tällä hetkellä hengailen Pohjois-Carolinassa ja yritän saada blogin raiteille haha.
Vikana Bahama-iltana latailin jo jotain kuvia tänne mutta sitten netti katkes ja se jäi siihen...

Joktap.
Tammikuun 26. päivä tais olla elämäni pisin päivä.
Aamulla lähdin Sydneystä Fidzille, jonne saavuin puolenpäivän aikaan. Lähin vähän ajeleen taksilla katsoon maisemia ja palasin lentokentälle ja jatkolento Los Angelesiin lähti iltakymmeneltä. En vaan tiennyt että lentokentän dutyfree-apajille pääsee vasta noin kolme tuntia ennen lentoa, joten istuskelin sen päivän sitten kahvilassa turvatarkastuksien ulkopuolella. Olis siis pitänyt mennä pidemmälle kierrokselle Fidzille...

Tässä jotain kuvia mitä nappailin pikavisiittini aikana!

Awww, paikallinen Prisma.

Mutta niin, sitten kun saavuin Kaliforniaan niin oli edelleen se tammikuun 26. päivä ja kello about yks päivällä... Vaihdoin terminaalia ja lähdin kohti San Joseta jonne saavuin varmaankin illalla seiskan aikoihin. Innoissani muuten maksoin matkalaukustani 25 dollaria sillä San Josen lennolla vaikka sen olis saanut ilmaiseksi kun olin tullu ulkomailta alle 12 tuntia sitten. Tiedänpähän ens kerralla...

Vikat Bahamapäivät edessä

Sydän jäi Sydneyyn

Oikeesti. Kuinka rasittavaa on käydä läpi näitä satoja kuvia reissusta...

Jotain voisin kirjottaa vielä Sydneystä... Saavuin sinne jonain tammikuun tiistaina Melbournesta, yöbussilla eli heräsin siihen että pysähdyttiin johonkin. Vähän aikaa harhailtuani ja pitkään käveltyäni pääsin hotellille ja suoraan huoneeseen, jee! En ehtiny nokosille kun katsoin että telkkarissa mainostettiin Ellen DeGeneresin shown kuvauksia oopperatalolla joten lähdin käppäilemään sinne! Harmi ettei itse Elleniä paikalla ollut ja yleisökilpailun palkinto matka Kaliforniaankin oli mulla jo maksettuna ;)

Ekana päivänä en varmaan muuta erikoista tehnytkään ja toisesta päivästä kirjoittelin täällä.

Kolmantena päivänä torstaina kävin (ehkä?) kaupoilla päivällä ja illalla lähdin seikkailemaan temppeliin. Selvisin erittäin hyvin kahdella eri junalla perille vaikka mulle sanottiin että ei kannata junalla tulla kun se toinen linja menee niin satunnaisesti, mieluummin vaikka junalla ja bussilla tai taksilla... Noo mun mielestä kerran tunnissa ei oo mitenkään satunnaisesti joten junilla menin ;)

Tunsin itseni kovin vaaleaksi tongalaisten nuorten rinnalla...

Vikana päivänä lähdin taas käppäilemään kasvitieteelliseen puutarhaan ja oopperatalolle yms. Jonkun hääkuviakin siellä otettiin, mur.

Kävin myös Australian Museumissa (liput ehkä 10 e?) katsomassa jälleen dinosauruksia ja aboriginaaleja. Ah, niin eksoottista.

Sydneystä eli koko Ausseista lähdin sitten aikaisin lauantaiaamuna ja siinäkin oli oma säätönsä kun yritin vahvistaa mun lentokenttäkuljetusta ja mulle sanottiin et ei tällänen aamulähtö onnistu ja sitten se olikin joku eri firma joka sen järjesti ja jouduin roikkumaan aivan liian kauan puhelimessa, kalliiks tuli sitten se halpa kyyti :D

aamulenkki

eka ikävä

Tänään mulle tuli pitkästä aikaa sellanen tunne mikä tuli joskus nuorempana joskus sunnuntaisin. En tiedä mistä se tulee mutta ihan vaan muutamaks sekunniks tulee outo olo ja sitten se menee ohi. Ei hyvä eikä paha, mutta outo tunne vain. Ehkä se tuli aikaisemmin sen takia että edessä oli paluu kouluun ja tiedän että se tuli nyt sen takia että varsinkin tänään ja eilen oon käyttäny paljon aikaa ja energiaa Suomen elämän ihan konkreettiseen suunnittelemiseen. Paljon työhakemuksia, kouluun hakuja ja asuntosuunnitelmia. Paljon yhteyksiä kotiin. Liikaa kaikkea.

Eilen myös laskin että paluuseen on enää viis viikkoa. Ihan hullua. Kolme viikkoo aikaa syventää rusketusta Bahamalla, sitten pari uutta paikkaa ja kotiin. Tässäkö tää oli?

Ehkä se outo tunne tulee vain siitä että loppujen lopuksi se on se sama elämä joka aina maanantaisin alkaa, sama elämä jokaisen matkan jälkeen. Siitä ei pääse mihinkään.

Mutta ei siinä mitään, mun elämä on tosi jees.

Päivä Melbournessa

En oo edennyt näiden reissutarinoiden kanssa koska seuraavaks on vuorossa Melbourne ja mulla on vain kaameita (toki jälkeenpäin hauskoja) muistoja sieltä.

Menin siis yöbussilla Adelaidesta Melbourneen (10 h ja about 60 e) ja matka meni ihan rattoisasti. Oli aika täys bussi ja mun viereen tuli joku nuori tyttö istuun ja vähän ahdisti mutta kun vedin unimaskin naamalle niin sammuin aika helposti. Kuski oli todella outo, ajoi kuulemma ekaa kertaa... Kertoi tarinoita esim Melbournesta kun sinne saavuttiin eikä siinä mitään mut kun se nauroi omille vitseilleen jotka ei ollut edes hauskoja niin voi sitä myötähäpeää...

Oltiin melkein tunti aikataulua edellä kun perille päästiin eli kello oli kuus, nice! Aseman vessassa vaihdoin vaatteet ja yritin tehdä jotain ulkonäölleni mutta päädyin vaan vetään olkihatun päähän... Jätin laukut säilytykseen ja päiväbudjetti 15 dollaria ylittyi jo siinä kun se maksoi 16 dollaria... Lähin ulos ja mitä näinkään, harmaa taivas, vähän viilee ja meitsi tietty sortseissa ja t-paidassa. Käppäilin jonnekin puistoon ja siinä istuin ja ehkä torkuin ja katsoin kun muut juoksivat aamulenkkejään tai vetivät kuntopiirejään.

Oivalsin sit että hei kantsisko mennä esimerkiks johonkin kahvilaan niin ei tarvis palella ulkona. Lähdin siis etsimään kahvilaa, ostin kaakaon ja istuin tekeen sudokua, kello siis vajaa yhdeksän tässä vaiheessa. Sit kun kello alkoi lähestyä kymmentä niin ajattelin hypätä ilmaisen kiertoajelun kyytiin joka starttas niihin aikoihin. En kuitenkaan löytäny pysäkkiä tai tienny tarkemmin aikatauluista joten kävelinkin suoaan Melbourne Museumiin ja viihdyin siellä ehkä parisen tuntia.

Museon edestä lähti sitten taas se kiertoajelu ja ajattelin että sellaset 1,5 tunnin päikkärit pehmeillä penkeillä bussissa ois just hyvä tähän väliin... Ja kun bussi vihdoin tuli niin sehän oli ihan täys joten ensin sain seistä reilut puoli tuntia ja sitten saatoin torkkua vierustoveriin nojaten... Hieno kiertoajelu.

Iltapäivällä pyörin vähän kaupoilla ja kävin syömässä ja lopulta menin nöyränä noin viis tuntia ennen bussin lähtöä asemalle... Siellä asemalla oli muuten tosi kiva matkailuinfo jossa kävin vähän surffailemassa ja huomasin et sieltä ois voinu vuokrata lepohuoneen! Jos oisin tienny siitä aamulla niin olisin ehkä mennyt sinne muutamaks tunniks torkkuun, maksoi muistaakseni noin 5 euroa tunnilta.

Bussia odotellessa tapasin pari suomalaista tyttöö mutta ne lähtikin jo aikasemmalla bussilla Sydneyyn joten ei pitkään ehditty rupatella. Siistii kuitenkin!

Ja sitten vihdoin klo 20 lähti bussi Sydneyyn ja sai taas nukkua. Tai ainakin yrittää...

Ekat päivät Bahamalla

On ollut aika sateista ja pilvistä nää ekat päivät mutta eilen kävin "vähän" pyöräilemässä.

Ja sitten oon hoitanut asioita, tavoitteeksi oon ottanut yksi työhakemus/blogikirjoitus/kirje päivässä.

Aloitin kyllä aika hurjasti kun eilen kirjotin kirjeen ja yhden hakemuksen loppuun. 

Huomenna toivottavasti paistaa kunnolla aurinko joten voin vain kaatua aurinkotuoliini koko päiväksi, pyöräilyn jäljiltä nimittäin koskee vähän koko kroppaan...

Perillä...

Nyt oon siellä minne oon koko ajan matkannut, eli seuraavat viis viikkoa Bahamalla!

Takapihalla ois aurinkotuoli...

Ja myös naapurin isäntien takapiha...

Etupiha, tuon rakennuksen takana menee siis päätie.

Ja mitä näinkään aamulla ikkunasta... Mulle oli tuotu pyörä!

Näitä teitä sitten juoksen ja poljen kuukauden!