Ekaks pysäkiks valitsin siis Balin koska meno Perthiin oli erikseen ostettuna (Helsinki-Bali ja Bali-Perth) halvempi tai ainakin samanhintainen kuin "suora" lento sinne. Balilla lisäkustannuksia tuli maahantulo- ja maastalähtömaksuista, yhteensä kai noin 40 dollaria. Lennot Helsinki - Milano - Hong Kong - Bali meni mukavasti nukkuessa, sammuin ennenkuin kone nousi ilmaan, heräsin syömään ja nukuin taas kunnes heräsin kun muut jo jonotti ulospääsyä... Milanossa ehdin hengailla vain hetken lentojen välissä, Hong Kongissa olikin pari tuntia aikaa datailla ja palella. Balilla kaikki viisumijutut meni aika nopsaan mutta hikihän tietty virtas jo siinä vaiheessa, kuumaa kuumaa. Joku avulias työntekijä tietty iski heti kiinni ja kanto mun tavaroita, ohjas kalliiseen taksiin ja vaati kovaa tippiä. No, pääsinpähän lopulta hotellille ja käteen lykättiin puolen desin tervetuliaisdrinkki. Kovat oli suunnitelmat lähtee heti ulos mutta nukahdinkin jo iltapäivällä. Onni oli sitten 24/7 huonepalvelu josta kello 2 jälkeen tilasin ruokaa, skypettelin kotiin jne.
Hotellin aamupalalla tajusin ekan kerran että ei hyvää päivää mä oon yksin. Ympärillä oli vain aasialaisia kumartelemassa tai länsimaisia pariskuntia. Vähän ketutti mutta selvisin. Ruokahan oli tietty outoa riiseineen ja nuudeleineen. Sit pakkasin kamat ja jätin laukut hotellille ja suuntasin ulos. Kivan pilvinen ja tuulinen päivä, iho oli hiekassa jo ennenkuin merta näin. Kiertelin siis Kutaa, kävelin ja kävelin.
Olin menossa pikku "salonkiin" (oikeesti hyi että mitä paikkoja) ja kysyin et saisko jalkahieronnan kun sitä ovella mainostettiin. Tyttö naurahti ja sanoi "noo foot massage, maybe pedicure?" Häh, miksen saanu hierontaa? :D No, tyydyin sitten pikku varpaiden hiplaamiseen ja oranssiin kynsilakkaan. Sit jatkoin matkaani ja menin hierontaan. Eka ajattelin et voi ei tää hieroja on joku 13-vuotias tyttö joka ei saa käydä koulua vaan joutuu hieromaan likasia turisteja. No, juteltiin vähän ja se ihmetteli miksen oo naimisissa tai miksei oo poikaystävää (no sitä mäkin ihmettelen) ja kertoi että on (muistaakseni) 25 ja naimisissa. Ei ollutkaan enää niin huono omatunto olla siinä.
Itse en oo vieläkään oikein saanu itsestäni yhtään kuvaa reissussa mutta onneks joku japanilainen ikuisti mut omaan kameraansa... Olin tossa Hard Rockin kulmalla kun joku vanhempi mies tuli mua kohti kamera kädessä ja ajattelin et se ojentaa sen mulle. No se tulikin mun viereen poseeraan ja joku muu otti
meistä kuvan. En tietenkään ois kieltäytyny mut ei se ees sanonu tai kysyny mitään. Hölmönä vaan tuijotin et mitä täällä oikein tapahtuu...
Loppuiltapäiväks palasin hotellin terassille hengaileen. Olin jo ihan täynnä tööttäilyä, huutelua ja kaupustelua.
Menin aivan liian ajoissa lentokentälle, olin ihan poikki koska olin aamukahdesta asti ollu hereillä ja lento lähti keskiyöllä. Balin kentällä ei ollu mitään, ei ainakaan istumapaikkoja. Kamala paikka.
Kuta. Kaamea kokemus.
