Tässä yks päivä tuli sellanen ajatus että vois vaikka lähtee talvella Australiaan. Seuraavana päivänä se ajatus olikin jo kasvanu muotoon ”vois vaikka käydä samalla Yhdysvalloissa”.
”Hei mä lähen maailmanympärimatkalle”
Ja sitten siinä hetkessä se oli päätetty.
Niin paljon kuin rakastankin pakkaamista ja suunnittelua ja reissuun lähtöä ja sitä lentokoneen lähtökiidon ääntä niin aivan yhtä paljon rakastan kotiin palaamista. Ihminen ei koskaan tule samanlaisena takaisin.
Lisää ajatuksia myöhemmin viikolla, näihin tunnelmiin...
